Mä tiedän, että olen ajatellut töistä vähän vielä vanhanaikaisesti. Nykytrendihän taitaa olla se, että töitä saa ja pitää tehdä muuallakin kuin työpaikalla. Tuntuu, että monien mieltä se seitsemästä viiteen duuni on oikea kirosana, ja parasta onkin, jos duunit kulkevat joustavasti mukana.
Mä olen kuitenkin sen verran jäykkä ajatuksissani, että tähän asti olen ajatellut, ettei perhe-elämään kuulu työnteko. En päätyöni, enkä bloggaamisen olen liiemmin antanut näkyä kotiarjessamme. Jos on paljon hommia, ennemmin pidän F:n kauemmin sinä päivänä päiväkodissa, ja haen hänet vasta, kun voin keskittyä kotiin ja häneen. Tai ainakin ajoitan työt Pikku kakkosen ajalle.
Maanantaina jouduin kuitenkin logistiikkaongelmien vuoksi ottamaan F:n mukaan blogitapaamiseeni Reimalle, ja aluksi vähän jännitin, mitä koko hommasta tulisi. Jaksaisiko F puuhailla omia juttujaan ja voisinko itse keskittyä töihin? Pelkoni oli kuitenkin turhaa, koska iltapäivä meni hienosti. Ensinnäkin F viihtyi, mä sain hoidettua töitä eteenpäin ja kaiken lisäksi en koko iltapäivää kokenut huonoa omatuntoa siitä, etten saanut olla F:n kanssa.
Mietinkin, pitäisikö minun muuttaa käsityksiäni työstä ja perheestä. Ehkä minun pitäisi hypätä nykyisten työskentelytrendien imuun ja useamminkin sovitella työt ja perhe yhteen.
Kuinka sinä yhdistät työt ja perhe-elämän? Vai onko koko ajatus sinusta aivan järjetön?
-Karoliina-